Nyt on "pienoisen" tauon jälkeen aika kuroa loppuvuoden tapahtumia yhteen ja summata suunnitelmat alkaneelle vuodelle.

Tosiaan sinne HAU:n alkeiskurssille päästiin Rion kanssa silloin lokakuussa, ja nyt se on jo takanapäin ensiviikon teoriatuntia lukuunottamatta. Samaan putkeen jatketaan samassa ryhmässä, tosin ei enää alkeiskurssilaisina vaan hienosti ylennettynä jatkokurssilaisiksi. Agi on ollut ihana yllätys, sekä koira että ohjaaja on kyllä nauttinut siltä osin kuluneesta talvesta. Rio osoittautui ihan tykiksi, se on oppinut ihan uskomattoman hyvin uusia asioita ja intoa riittää. Bravuurina voidaan pitää keppejä, tosin niissä meillä on vielä apuna kanaverkkokuja, mutta siitä huolimatta näkee, että se on hiffanut kepittelyn pointin. Menee kovaa vauhtia ja epäröimättä pää matalana loppuun asti, jossa sitten seisoo se ah-niin-ihana lätkä. Renkaan kanssa puolestaan ei olla ihan niin hyviä, maksi-korkeudella Rio ei aina malta mennä renkaasta läpi vaan mielummin alittaa sen :) Tavoitteena on, että tänä  vuonna päästäisiin jo starttaamaan 1-luokassa.

Ruuti on mennyt ja kasvanut salaa ihan törkeän paljon, se ohitti Rion ja jopa Ida-mummon korkeudessa jo tuossa alkusyksystä, muttei lopettanut siihen. Säkäkorkeutta ei olla saatu mitatuksi, kun se "ryhdikkäästi paikallaan seisominen" ei ole neidin mieluisin ajankäytön kohde, mutta uskoisin, että se ylittää 50 cm:n useammallakin sentillä. Sitä aikaansa Ruuti kuluttaa mielummin leikkimiseen niin itsekseen kuin kaiken muunkin kanssa, yksi lempikohteista on Idan korvat, jotka Ruutin mielestä myös pitävät leikkimisestä. Vaikka Ruuti osaakin olla varsinainen rasavilli, niin olen huomannut, että keskittyessään se on oikeasti järkevä ja innokas tekemään töitä. Nämä piirteet olen kuitenkin ikävä kyllä jättänyt hyödyntämättä. Jonkinlaisena uudenvuodenlupauksena voikin pitää sitä, että tulevan vuoden aion keskittyä Ruutiin niin suurella panoksella kuin on mahdollista, (toki Rioa unohtamatta) ja onnnistuinkin jo laatimaan alustavan treenisuunnitelman keväälle.

Marraskuussa muutimme pois Pikku- Huopalahdesta ja asutamme nykyään Torpparinmäkeä, tässä Paloheinän kupeessa kelpaa kyllä lenkkeillä! Koirat tuntuivat suhtautuvan muutokseen enemmän kuin mielissään, onhan täällä paljon enemmän tilaa ja kavereita kuin siellä Manskun vieressä. Ja oman pihankin saivat, ei tunnu haittaavan ketään ;)

Joulukuussa äidilleni myönnettiin vihdoin se kennelnimi, ja hissukseen on jo sunniteltu mahdollista ehkä-pentuetta Resound-nimen alle...

Yhtenä uudenvuodenlupauksena voisin myöskin luvata hieman tiheämpää päivitystahtia tänne. Vannon, että seuraava tulee jo parin viikon sisään.