http://kultaisennoutajan.blogspot.com/

(Onko mun päivitykset jotenki kaventunu..?)

Erinom. tyyppinen vahvaluustoinen hyvärunkoinen & eritt. hyväkuntoinen kaunis narttu. Hyvä pää & hyvät takaraajat. Hännänpäässä jäykkä nivel. Liikkuu ikäisekseen eritt. hyvin. Ihastuttava luonne. (ERI, ROP VET, Pn2, SERT, FI MVA)

Ruutin kanssa siis aloitettiin UMN:nnän taipparikurssilla jossa ollaan nyt keretty käymään vaan kaksi kertaa, kun yhdessä vaiheessa oli väliviikko ja seuraavalla kerralla ei päästy. Ensiviikolla sitten taas vihdoin. Ekalla kerralla Ruuti oli ihan hämillään siitä tilanteesta ja varmasti myös matkustamisesta (bussi-juna-juna-taksi) eikä keskittynyt yhtään mihinkään. Tehtiin markkeerauksia, kanto/pito- ja  muistiharjotuksia. Säheltämiseksihän se meni, mutta kun kotona vähän palauteltiin mieleen mikä tämä juttu olikaan, niin seuraava kerta sujui jo ihan täysillä. Harjoiteltiin pelkkää hakua, mutta alkuun tehtiin parit muistit. Nätisti toimi, joskin meinasi pudottaa damin tuodessa parin metrin päähän -- tähän toimi se, että pillitin heti kun otti damin suuhun ja karjasin vähän jos meinasi pudottaa.

Rion agiliitelyt sujuu ihan hyvin, nyt ollaan siirrytty aikalailla ohjausharjoituksiin, mutta keppejä ja rengasta hioskellaan. Ihan hyvin menee nekin, joskin renkaan kanssa se joskus keksii jotain ihan omia versioita siitä miten sen voi suorittaa... Sen mielestä sen voi ihan hyvin mennä ali, kun kerran siitäkin mahtuu.

Tokottelun pariin ollaan nyt palauduttu vähän pidemmän tauon jälkeen, ja aivan mahtavasti mennyt. Muutaman kerran olaan ihan tässä tuntumassa otettu suraamisia sun muita ja vähän hyppyäkin keretty treenaamaan, ja ihan tuolla jalkkiskentälläkin kerettiin parikertaa treenaamaan. Ruuti toimii älyttömän hienosti, etenkin jos sitä vähän provosoi treenaamalla välissä vähän Rion kanssa ;)

Reilu viikko sitten meille muutti mies taloon; syyrialainen hamsteri 'Lumo', jonka Ida-mummo onnistui useiden muiden elukoiden tapaan hypnotisoimaan kaverikseen. Ruuti ja Rio ei edes ole huomannut otusta, ehkäpä hyvä niin...

Perustottelevaisuusosuudessa käytiin läpi (yllätys yllätys) perustottelevaisuutta. Nome-seuraaminen meni meillä vähän mönkään, kun Ruuti kulki koko ajan nenä maassa hevosenkakka-pohjaa pitkin enkä viitsinyt ottaa sitä kunnon seuraamiseen, toko-seuraus kun on niin eri asia. Luoksetulo oli äärimmäisen vauhdikas, joskin se taisi vähän varastaa lähdössä... Paikalla olo oli aika mahti, vaikkakin aika oli tosi lyhyt. Ruuti istui (!) kahden muun koirakon välissä, välimatkat kumpaankin tosi pienet eikä mitään ongelmaa :)

Tämän jälkeen pidettiin pieni teoria-osuus jonka jälkeen oli eväiden vuoro. Sitten siirryttiin seuraavalle rastille, jossa oli luvassa

ohjausta. Tehtiin eteen/linjalle lähetystä muistiharjoituksella, ja saatiin läjäpäin vinkkiä siitä miten jatkossa voi harjoitella sivuille/taakse ohjausta ja lähihakua yms. Tässä ei taas mitään hämminkiä, neito lähti suoraan damille ja toi sen nätisti syliin asti, tosin harjoituskin oli aika helppo. Eväät eteenpäin ovat nyt kuitenkin kattavat.

Seuraavana vuorossa oli hakua. Olin ihan ällikällä lyöty, Ruuti ihan oikeasti käytti nenäänsä ja TOIMI siellä maastossa, heti ilmavainun saatuaan suuntasi suoraan (kauimmaiselle!) damille ja toi taas suoraan syliin. Maastokaan ei ollut mikään helpoin mahdollinen, hakualue oli melko jyrkässä ylämäessä ja sen läpi kulki leveä polku. Haut tehtiin ryhmässä vuorotellen, joka sopi Ruutille tosi hyvin. Sille kertyi toisten noutamisista hitonmoinen hinku takaisin hakuun ja toisella kiekallaan toimi jopa paremmin kuin ekalla. Ei niin mitään ongelmaa <3 Tosin en usko, että sen kestävyys riittäisi kaikille kuudelle damille, mutta eihän sen vielä tarvitsekaan.

Seuraavaksi päästiin käsittelemään riistaa. Esiteltäessä Ruuti innostui variksesta, mutta noudettaessa se pysähtyi hetkeksi haistelemaan sitä ennenkuin suostui ottamaan suuhunsa. Tuonti oli kuitenkin vauhdikas. Isojen kehujen jälkeen toisella noutokerralla ei sitten taas ollut minkäänlaista ongelmaa, neiti juoksi linnulle hirveellä innolla ja toi sen ylpeänä ja innokkaasti, ah. Lokista se innostui jopa vähän liikaa, syöksyi sen luo niin että melkein hyppäsi päälle ja vähän jopa leikki sillä, ei kuitenkaan pahasti ravistellut tai mitään. Vinkiksi saatiin rauhallisia kantoharjoituksia esim. seuratessa.

Viimeisenä oli vielä markeerauksia. Aluksi kokeiltiin koirien laukauksensietokykyä starttipistoolilla. Ruuti nosti korvat pystyyn mutta ei mitenkään häiriintynyt. Markeeraus meni taas ilman mitään ongelmaa, vaikka Ruuti oli jo aika väsähtänyt. Kouluttaja heitti damin jyrkkään ylämäkeen kuusikon alle, mutta lumeen oli jo tallautunut muiden koirien jäljestä selkeä polu, joten paikantamisessa ei ollut mitään vaikeaa. Ruuti eteni suoraan "sinne ja takaisin", nappasi damin epäröimättä (sikariotteella...) suuhunsa ja toi nätisti. Toisella kerralla sama juttu, dami oli kauempana mäessä joten lumihanki hidasti hieman etenemistä, mutta nätisti se sen sieltäkin haki. Kakkosmarkkeerauksenkin Ruuti toimitti mallikkaasti, haki ensin sen jälkimmäisen (joka oli itseasiassa vaikeamman näköinen) ja ihmettelemättä lähti hakemaan ensimmäisenkin. Ruutin kanssa tehtiin loppuun  vielä muisti-markkeeraus. Ensin käytiin viemässä dami tien päähän, sitten heitettiin normaali markeeraus metsänreunaan jonka haki taas tosi hyvin, ja sitten vielä sen muistin. Muistia se ei tosin heti tajunnut, lähti vasta kun kouluttaja kävi sen sille näyttämässä. Tätä en kyllä yhtään ihmetellyt, matka oli hirveän pitkä, koira väsynyt ja varmaan mun muisti-osoituskin oli ollut vähän hutiloitu, sitäpaitsi tollaisia ei olla ennen tehtykään.

Kotimatkalla Ruuti meinasi nukahtaa istualtaan kun ei pakun etupenkillä mahtunut makaamaan. Loppujenlopuksi se nukkui mun päällä vielä yhden jalan varassa tasapinotellen. Nyt se nukkuu varmaan kellon ympäri, työskentelihän se hirveällä innolla melkein seitsemän tuntia.

Päivä oli ihan älyttömän antoisa. Käteen jäi paljon hyvää, päällimmäisenä se, että nomekin on oikeasti tosi kivaa ja että herranjestas, mun koirahan OSAA asioita! Monta kertaa saatiin kuulla hirmuisia kehuja niin kouluttajilta kuin muiltakin ryhmäläisiltä ja itellekin tuli sellainen fiilis että kesällä voisi jo taippareihinkin tähdätä :D Kiitos kaunis kouluttajille  (Ada Pykäläniemi, Raija Kauppinen, Susanna Fontell & Mika Karjalainen) ja äidille joka tonne pakotti lähtemään, isälle joka jälleen kerran hoiti kuskaamisen edestakaisin, mukaville ryhmäläisille ja tietysti maailman parhaimmalle ja ihanimmalle Ruutille <3

Rion kanssa ollaan kuitenkin käyty agitreeneissä senverran mitä niitä nyt juoksujen jälkeen on ollut, ja ihan älyttömästi ollaan taas edetty. Rio vaan on mulle liian nopea, muutenkin amatöörinen ohjaus kärsii siitä kun pitää juosta kovaa... Toissaperjantaina tehtiin tosi tehokasta valssiharjotusta, melkein opin hallitsemaan jalkojani ja ennenkaikkea musta tuntuu että Rio oppi vähän lukemaan mua. Sitten viime perjantaina tehtiin pientä rata-treeniä (hyppy-putki-hyppy-putki) sellasessa kehässä. Ekalla kerralla olin ite niin pihalla ettei Riokaan tajunnut mitään, parin sekailun jälkeen otettiin alusta ja jo sujui! Tämän lisäksi otettiin myös keppien, keinun ja pussin yksittäistä treeniä. Kepeissä oli verkot enää vaan toisella puolella, oikeasti yllätyin miten hyvin se meni. Kai ne kujat on vaan rauhottanu mua itteäni, Rio ei tuntunu edes huomaavan niiden määrän puolittumista, meni jopa kovempaa kun sai enemmän tilaa tai jotain. Keinussa ja pussissa ei kai sen kummempaa, keinulla nyt tuli jotain sähläämistä taas mun omista heilumisista johtuen, mutta kyllähän sekin rupes sujumaan.

Ruutin kanssa en vaihteeks ole tehnyt melkein mitään. Kotona ollaan keksitty kaikenlaisia aktivointi-leikkejä ja tossa pihapiiissä jotain pientä noutoharjottelua ja daminpitoa, mutta viimesiä taas vaan tosi vähän. Taipparikurssille ollaan nyt kuitenki menossa, eilen oli jo siihen liittyvä luento, joten eiköhän tässä nyt jo vähän tule sen suhteen aktivoiduttua. Niin ja ensviikonloppuna GR:n nomepäivä, sinne kanssa suunnistetaan harjottelemaan noutaja-asioita :)

Näin lämpimän kevätpäivän kunniaksi voisin tunkasta tähän pari kuvaa tästä äidin koneelta olisin VOINUT lisätä tähän pari kuvaa, mutta eipäs onnistunut eli myöhemmin uusi yritys. Nyt hyvää kevättä sekä kaksi- että nelijalkaisille :)

Jos joku ei vielä tiennyt, niin Riohan pääsi tuossa esiintymään Hesburgerin uuteen tuplajuusto-hampurilais mainokseen, ja kuvukset menivät oikein mallikkaasti. Käsikirjoituksen mukaan Rion piti kävellä pari askelta miehen kanssa ja pysähtyä sitten haistelemaan hankea. Mies katsahtaa Rioon ja katselee sitten taivaalle, jossa on jotain outoa. Sitten Riokin huomaa taivaan ja nostaa katseen hangesta. Sitten tulee lähikuva neidon päästä, kun tämä toljottaa taivasta korvat sojollaan, ja lopuksi vielä kuvataan takaapäin miestä ja koiraa jotka katsovat taivaalle jossa onkin kaksi täysikuuta (Vau! Tästä tulikin mieleeni tuplajuusto!). Rion osalta kuvaukset meni aivan nappiin. Hankeen piilotettiin vähän lihapullaa niin että tyyppi pysähtyi "haistelemaan" sitä ja minä kun karjuin tikapuilla kameran vieressä niin se saatiin katsomaan taivaalle. Kaikenkaikkiaan kuvauksiin meni noin neljä tuntia (ja paketillinen lihapullaa) ja tulos sulahtaa telkkarista sunnuntaina. Kaikki siis mainoskanaville ensviikoks!

Rion kanssa ei sitten sen kummempaa olla puuhasteltu kun agitreenitkin on parikertaa peruttu liian kovien pakkasten takia, tänä perjantaina vissiin sitte jo päästäis, foreca lupasi että pakkasta olis vaan viitisen astetta.

Ruutinkaan kanssa ei olla hirveästi keretty, mitä vähän treenailtu ollaan ja ihan kivasti menee toi seuraaminen, joskin mun tarttis keksiä jotain vaihtelevuutta ja innostuksen aiheita reeneihin, kun toi meinaa tylsistyä jo parinkymmenen sekunnin päästä. Ollaan myöskin leikitty harrastavamme canicrossia, sain isältä työkaluvyön joka soveltuu hommaan täydellisesti, vielä tarttis kunnoliset valjaat ja joustavan liinan ni pääsis kunnolla alkuun :D Omistaja vaan tarttis vähän kunnon kohotusta, parinsadan metrin jälkeen rupeaa jo vähän läähätyttämään ;) Ruuti tosin tuntuu tykkäävän jo tosta epä-täydellisestäkin menosta, kovasti on halukas kiskomaan ja juoksemaan normaalin tepastelun sijasta.

Tänään oltiin sitten Ruutin kanssa treffaamassa Ericaa ja Nooraa, Noora ja Ruuti sai oikein kivat riekku-leikki-hepulit keskenään. Viikin pellolla siis palloiltiin ja hukattiin taas yksi pallo :( Miks musta alkaa tuntua, että joko mussa tai Ruutissa on joku maaginen voima joka upottaa kavereiden spesiaali-pallot lumihankeen...? Eniveis, mahtui matkaan toinenkin harmi. Ruuti meinaan keksi, että bussia odotellessa ja bussisa istuessa kannatta vinkua ja ulista -.-' Koskaan ennen ei tollasta ole tehnyt, nyt teki lähes taukoamatta. Ekalla kerralla tein just sen virheen mitä en olis saanu tehä, nimittäin käskin sitä olemaan hiljaa, ja siitähän se innostu ja rupes oikein uikuttamaan. Hyvä minä! Yritin sitten olla huomioimatta koko kersan, ja kyllähän se jo loppumatkasta vähän hiljenikin, mutta aika rasittavia katseita sain kanssaihmisiltä kun tuo piti konserttia. Onneks ei kovin kovaäänistä, mutta niin että sen kuitenkin lähimmät kuuli.

Jaah. Ei kai sitten sen kummempia, yritän taas parinviikon sisään kerrata tapahtumia. Hyvää helmikuuta vaan kaikille!

Ruutin kanssa olen treenannut -- jos nyt en super-ahkerasti -- niin ainakin ahkerammin ku ennen. Ihanaa menoa... Ihan perus-juttuja ollaan tehty, tosi lyhyissä pätkissä seuraamista ja perusasentoja. Jätkä tekee ihan sairaan hyvin! Jostain korvesta kiskonu itelleen hirveetä intoa ja kontaktinhakusuutta, ei sitten yhtään haittaa treenatessa, vire pysyy lähes itsestään yllä. Naksuttamalla ollaan nyt toimittu, jopa jo vähän häivytetty sitä, mutta kyllä toi sitten nopeasti oppii! Hienoista treeni-motivaation nostatusta mulle ;)

Rion kanssa ei sitten taas olla tehty muuta kun noi agitreenit, mutta ne meneekin sitten triplasti niin hyvin kuin voisi. Perjantaina oli eka kerta joulutauon jälkeen, enkä olisi ikinä odottanut tollasta täydellisyyttä! Koska nyt kaikesta täytyy löytää jotain moitittavaa, niin kepit ei mennyt ihan niin nopeasti kuin olisi voinut, mutta siitä ei nyt jaksa rokottaa kun kerran tehtiin sisäänmenot sellasesta kulmasta josta ei olla ennen tehty :) Renkaan kanssa oli joulun alla vähän jotain probleemaa, hän kun meni ja keksi että siitä pääsee alikin. Sellaiset ongelmat oli unohdettu kauas pois, ja rengasta mentiin ihan yhtä täydellisesti kuin kaikkea muutakin <3

Ruutin kanssa ollaan nyt käyty kahdellakin kaveri-lenkillä, ensin Qupan kanssa silloin pari viikkoa sitten, ja sitten nyt sunnuntaina Ruuti pääsi riekuttamaan Trixietä. Kaks ääliötä sopii ainavaan niin hyvin yhteen ;) Nyt otetaankin sitten vähän rauhallisemmin, täällä kun ollaan taas vatsataudissa -.-' Mitä lie ne syövät tuolla, just oli samanlainen epidemia jokunen viikko sitten.

Nyt tuli aika lyhyehkö teksti, lisää on luvassa vielä tämän kuun aikana!

Tosiaan sinne HAU:n alkeiskurssille päästiin Rion kanssa silloin lokakuussa, ja nyt se on jo takanapäin ensiviikon teoriatuntia lukuunottamatta. Samaan putkeen jatketaan samassa ryhmässä, tosin ei enää alkeiskurssilaisina vaan hienosti ylennettynä jatkokurssilaisiksi. Agi on ollut ihana yllätys, sekä koira että ohjaaja on kyllä nauttinut siltä osin kuluneesta talvesta. Rio osoittautui ihan tykiksi, se on oppinut ihan uskomattoman hyvin uusia asioita ja intoa riittää. Bravuurina voidaan pitää keppejä, tosin niissä meillä on vielä apuna kanaverkkokuja, mutta siitä huolimatta näkee, että se on hiffanut kepittelyn pointin. Menee kovaa vauhtia ja epäröimättä pää matalana loppuun asti, jossa sitten seisoo se ah-niin-ihana lätkä. Renkaan kanssa puolestaan ei olla ihan niin hyviä, maksi-korkeudella Rio ei aina malta mennä renkaasta läpi vaan mielummin alittaa sen :) Tavoitteena on, että tänä  vuonna päästäisiin jo starttaamaan 1-luokassa.

Ruuti on mennyt ja kasvanut salaa ihan törkeän paljon, se ohitti Rion ja jopa Ida-mummon korkeudessa jo tuossa alkusyksystä, muttei lopettanut siihen. Säkäkorkeutta ei olla saatu mitatuksi, kun se "ryhdikkäästi paikallaan seisominen" ei ole neidin mieluisin ajankäytön kohde, mutta uskoisin, että se ylittää 50 cm:n useammallakin sentillä. Sitä aikaansa Ruuti kuluttaa mielummin leikkimiseen niin itsekseen kuin kaiken muunkin kanssa, yksi lempikohteista on Idan korvat, jotka Ruutin mielestä myös pitävät leikkimisestä. Vaikka Ruuti osaakin olla varsinainen rasavilli, niin olen huomannut, että keskittyessään se on oikeasti järkevä ja innokas tekemään töitä. Nämä piirteet olen kuitenkin ikävä kyllä jättänyt hyödyntämättä. Jonkinlaisena uudenvuodenlupauksena voikin pitää sitä, että tulevan vuoden aion keskittyä Ruutiin niin suurella panoksella kuin on mahdollista, (toki Rioa unohtamatta) ja onnnistuinkin jo laatimaan alustavan treenisuunnitelman keväälle.

Marraskuussa muutimme pois Pikku- Huopalahdesta ja asutamme nykyään Torpparinmäkeä, tässä Paloheinän kupeessa kelpaa kyllä lenkkeillä! Koirat tuntuivat suhtautuvan muutokseen enemmän kuin mielissään, onhan täällä paljon enemmän tilaa ja kavereita kuin siellä Manskun vieressä. Ja oman pihankin saivat, ei tunnu haittaavan ketään ;)

Joulukuussa äidilleni myönnettiin vihdoin se kennelnimi, ja hissukseen on jo sunniteltu mahdollista ehkä-pentuetta Resound-nimen alle...

Yhtenä uudenvuodenlupauksena voisin myöskin luvata hieman tiheämpää päivitystahtia tänne. Vannon, että seuraava tulee jo parin viikon sisään.